Arkkitehtitoimisto

Projektit

Vantaan Pyhä lauri

Keskiaikaisen Helsingin pitäjän kirkon ja kellotapulin vaiheittain edennyt peruskorjaus alkoi Okuluksen rakennushistoriaselvityksellä ja jatkui hanke- ja toteutussuunnitteluna.

Peruskorjauksessa kirkko läpikäytiin laajasti. Ullakon lämmöneristys uusittiin, 1893-94 koristemaalatut kattoholvipinnat puhdistettiin konservoiden ja sähkö- ja av-tekniikka reitistöineen rakennettiin uudestaan.

Valaistus uusittiin ja teetettiin uniikkivalaisimia. Sakastin interiööri uudistettiin ja sakastin ovi sai suojakatoksen. Länsieteisen ja asehuoneen kalustus uudistettiin ja varastona olleesta asehuoneesta muodostui pientilaisuuksien kokoontumishuone. 1893-94 valmistuneet ovet ja ikkunat maalauskunnostettiin.

Kuorialueen tasa-arvoista käyttöä parannettiin rakentamalla keskilaivaan luiska ja ahtaan kuorialueen porrastettu lattia täytettiin uudella kalkkikivipintaisella osalla. Kuultomaalatut penkit maalauskunnostettiin ja uudet virsitaulut toteutettiin hissiperiaatteella.

Kirkon peruskorjauksessa suuri tarve kohdentui erinäisiin toiminnallisiin parannuksiin. Länsieteisiin suunniteltiin valaisimelliset infotaulut ja kattovalaisin, asehuoneeseen säilytyskaappeja, alttaripöytä ja kiinteät penkit. Kantto- reille parvelle tehtiin nuottikaapit ja työpiste.

Kirkkosaliin toteutettiin portaanaluskaapit erinäisiä säilytystarpeita palvelemaan. Saarnastuoliin ja alttaritauluun suunniteltiin uudet uniikkivalaisimet ja 1970-luvun kattokruunut kunnostettiin ja niihin lisättiin valopisteitä. Alttarikorok- keelle tehtiin sisäkkäin varastoitavat kuoropenkit, uudet virsitaulut ja -numerot. Sakastiin sovitettiin uudet kirkkotekstiilikaapit ja pappien työpiste sekä suuri talotekniikkaa sisältävä työpiste vahtimestareille. Kirkollisia toimituksia varten suunniteltiin mm. adventtikyntteliköt, ambo, kaste- pöytä sekä ehtoollispikarien jakopöytä.

Säätytalo - konservointityöt

Osana Säätytalon suunnittelutehtäviä Okulus on tehnyt rakennuksen autenttisten 1891 ja 1904 toteutettujen pintojen konservoinnin ohjaamista rakennushistoria- asiantuntijan ominaisuudessa. Konservoinnin ratkaisuja haetaan kuustie&sorrin konservaattorien, Senaatti-kiinteistöjen rakennuttajapäällikön, Museoviraston asiantuntijoiden ja toisinaan myös kemistin kanssa yhteistyössä. Alkuperäisten pintakäsittelyjen toteutuksessa on ollut kova kiire ja resurssit ovat olleet tiukoilla silloinkin. Osittain näistä syistä ja osittain materiaalien luonnolliseen ikääntymiseen liittyen Säätytalon arvokkaimmissa pinnoissa esiintyy hilseilyä ja irtoamaa, jonka konservoiva kiinnittäminen on osoittautunut haastavaksi. Työtä on tehty monen vuoden ajan pitkäjänteisesti tutkien, kokeillen eri työtapoja ja materiaaleja sekä huolellisesti dokumentoiden. Talon lyhyet käyttötauot juhannuksesta elokuun alkuun ovat rajoittaneet työtä.

Peruskorjauksen 2023-2025 aikana on mahdollisuus huoltaa ja puhdistaa pintoja laajemmin ja keskittyä vaikeimpiin pintoihin myös tutkimuksellisesti.

Säätytalo - Julkisivut

Vuodesta 2017 alkaen Okulus on tehnyt Säätytaloon liittyviä pieniä suunnittelutehtäviä ja ohjannut sisätilojen konservointia. Säätytalon polykromaattisen luonteen takia julkisivujen kunnostuksen mallialue kesäkaudella 2020 oli erityisen kiinnostava tehtävä, jossa tutkittiin työtapojen, materiaalien ja värien kokonaisuutta. Julkisivuilta tehtiin materiaali- ja väritutkimuksia ja historiallisia valokuvia on tarkasteltu suurennuslasin kanssa. Tavoitteena oli ymmärtää Säätytalon alkuperäinen väriskaala ja ensimmäisen asun intentio, mutta värisuunnittelussa oli huomioitava myös myöhempi värihistoria. Peruspinnan hiekkakiveä jäljittelevä eloisuus ja listojen marmorointi joudutaan aiemman maalaushistorian seurauksena toteuttamaan kolmella eri maalityypillä, joten maalipurkkien lukumäärä on poikkeuksellisen suuri.

2023 käynnistyneen peruskorjauksen myötä tehtävät julkisivuilla jatkuvat tarkentavalla suunnittelulla ja työmaa-aikaisella ohjauksella ja dokumentoinnilla. Mallialueen jälkeen esiin tulleet fragmentaariset väritiedot ovat ohjanneet väriskaalaa edelleen.

Tilan N. päärakennus

Hirsirunkoiseen 1800-luvun päärakennuksen tehtiin täydellinen peruskorjaus ulottuen perustuksista vesikatteeseen. Rakennus riisuttiin nuoremmista, niin tilallisesti, rakenteellisesti kuin esteettisesti epäsopivista kerrostumista ja tilarakenteessa palattiin ehjien huoneiden periaatteeseen. Interiöörit, pintamateriaalit ja väritys luotiin uudelleen herkullisina ja aistikkaina.

Peruskerroksen hirsipinnat savirapattiin ja savimaalattiin. Puupintojen käsittelyissä suosittiin öljymaaleja. Lautalattioissa käytettiin paikoin koristemaalausta. Salin kattoon pingotettiin pellavakangas. Rakennus liitettiin aurinko- ja maalämpöhybridijärjestelmään ja puulattiat varustettiin vesikiertoisella lämmityksellä lisälämmitystehoa antavien valurautaradiaattorien lisäksi. Rakennukseen teetettiin uusi kakluuni ja hankittiin toinen historiallinen uuni Ruotsista. Ilmanvaihto toteutettiin painovoimaisena.

Kansalliskirjaston julkisivut

Kansalliskirjasto, aiemmin Helsingin yliopiston kirjasto, hallitsee Senaatintorin laidalla kokonaista korttelia.

Rakennuskanta koostuu kolmesta eri ikäisestä rakennuksesta: C. L. Engelin 1845 käyttöön otetusta klassisesta päärakennuksesta, sen vuonna 1901 valmistuneesta, Gustaf Nyströmin suunnittelemasta, wieniläisjugendista inspiroitu- neesta Rotundasta sekä korttelin länsilaidalle muutamassa vaiheessa 1845-1897 rakentuneesta nk. Fabianiasta, sekin pääosin Nyströmin käsialaa.

Ikonisten rakennusten ylläpitäminen ja korjaaminen perustuu aina tutkittuun tietoon, sekä historian että nykytilan tuntemiseen. Väritutkimusten ja laastianalyysien kautta päärakennuksen ja Rotundan alkuperäiset sävyt voitiin selvittää varsin suurella uskottavuudella. Molempien rakennusten värihistoriaan on kuulunut monia, yllättäviäkin, eri aikakausien värimieltymyksiä toteuttavia käänteitä. Kalkkimaalilla toteutetut, alkuperäistä tavoittelevat värisävyt ovat keveät ja poikkeavat selvästi aiempien vuosikymmenien ratkaisuista.

Julkisivut ovat rappausteknisesti varsin erilaiset: päärakennus on perinteinen kalkkirapattu rakennus kipsikoristeineen, kun taas Rotunda edustaa uusien rakennusmateriaalien, sementin ja raudan, hyödyntämistä.

Paviljonki

Hangon historialliseen kylpylään kuulunut ja tiettävästi 1889 rakennettu voimistelusalirakennus. Ennen peruskorjausta rakennuksessa toimi kesäkaljoittelubaari PARK.

Rakennus peruskorjattiin täydellisesti Cigale & Forumin konseptikaupaksi. Kaikki kunnostuskelpoiset alkuperäisosat kunnostettiin ja mm. uusia ikkunoita valmistettiin vanhojen profiilien mukaan teetetyillä höyläterillä. Sisälle luotiin ainutkertainen interiööri kiinteine kalusteineen.

Rakennuksessa ollut vanha kattokruunu peruskorjattiin ja sitä täydennettiin uusin valaisinvarsin ja valolähtein. Alun perin lämpöeristämätön rankorakenne eristettiin käyttäen mm. Hunton puukuitueristettä. Rakennukseen toteutettiin uudet tyylin mukaiset ovet, katokset, portaat ja luiskallinen, esteetön sisäänkäynti. Rakennuksen ilmanvaihto toteutettiin painovoimaisena. Ilmalämpöpumppujen lisäksi asennettiin kuparipeltinen pönttöuuni.

Säätytalo - Suihkulähde

Säätytalon puistossa sijaitseva suihkulähde on valmistunut vuonna 1893 osaksi Säätytalon alkuperäistä ilmanvaihtojärjestelmää, ja samalla kaupunkilaisten iloksi. Varhaisesta betonista tehty rakenne on kiinnostava yhdistelmä holvauksen ja massiivivalun työtapoja. Alunperin suihkulähteen vesi on juossut kaupungin vesijohtoverkosta lähteeseen ja sieltä edelleen viemäriin, joten lähde on ollut toiminnassa vain rajattuina ajanjaksoina ja juhlapäivinä. Viimeistään 1980-luvulla toteutettu veden suljettu kierto mahdollisti lähteen yhtäjaksoisen suihkuamisen.

Vanhojen rautasiteiden vähittäinen ruostuminen ja vanhan materiaalin haurastuminen johtivat 2018 käynnistettyyn tutkimusvaiheeseen. 2020-21 suihkulähteen vanhat pinnat puhdistettiin, vaurioitunutta betonipintaa paikkakorjattiin ja suuri vesimalja vesieristettiin. Suihkulähteen leijonanpäistä, kukka-aiheista ja delfiineistä tehtiin tarkat muototutkielmat ja puutteita täydennettiin paikkavaloksin. Veden kierrätysjärjestelmä uusittiin. Insinööritoimisto Mehton kanssa yhteistyössä päädyttiin rakennetta kantavien ruoteiden vahvistamisteen teräsbetonivaluin. Rakenteisiin puuttuva korjaus mahdollisti alkuperäisen työtavan ymmärtämisen ja tieto tallennettiin Okuluksen laatimaan rakenteen 3D-malliin.

LATAA RAPORTTI →

Ruukkutalli

1800-luvulla rakennettu tiilipilarinavetta, jonka käyttö karjasuojana oli jo aikaa sitten päättynyt, muutettiin ruukkuja ja keramiikkaa myyvän liikeyrityksen varasto-, myyntinäyttely- ja konttoritilaksi.

Rakennukseen suunniteltiin sopivia täydennyksiä, vanhan mallin mukaisia ikkunoita, ovia ja sisäportaita, täyskalkkirapattuja pintoja sekä ulkoalueiden uudelleenjärjestely.

Lapinjärven kirkon julkisivut

Lapinjärven 1744 valmistunut hirsirakenteinen ristikirkko oli historiansa aikana läpikäynyt useita dramaattisiakin julkisivumuutoksia, joista ei kuitenkaan ollut kunnollista tietoa tarjolla siinä vaiheessa kun kirkon julkisivujen kunnostusta olitiin jo 1999 aloittelemassa.

Okulus ryhtyi selvittämään kirkon julkisivuhistorian vaiheita, joista selvisi, että hirsipintainen kirkko oli saanut pystyverhouksen 1816. Uuden muodistuksen myötä kirkko rapattiin ulkoa 1871, ja 1891 kirkolle annettiin goottilaissävytteistä muodonantoa yksityiskohdilla ja vaihtamalla paanukatto peltiseksi. 1938 kirkko rapattiin toisen kerran ja rappauksesta riistuttiin harkotuskerros. Kolmannen kerran kirkko rapattiin 1965 ja ulkasua yksinkertaistettiin entisestään. Kolme eri-ikäistä ja rakenteellisesti erilaista rappauskerrosta muodostivat rakenteellisesti haastavan pinnan hirsirunkoiselle rakennukselle.

Okulus laati kirkosta vauriokartoituksen, selvittäen vaurioitumisen moninaiset syyt ja jatkoi työtä kirkon peruskorjauksen suunnittelijana, missä rappauspintoja vaalittiin ja raskaasti vaurioituneita kohtia uudelleenrapattiin. Rappauskunnostettu kirkko kalkkimaalattiin.

Pelastusarmeijan Temppeli

1895 valmistunut Pelastusarmeijan Temppeli Helsingin Punavuoressa oli vuosikymmenten saatossa kokenut monia vähäisiä muutoksia.

Etenkin pintakäsittelyjen osalta muutokset ja ylläpito olivat etäännyttäneet interiöörit alkuperäisestä intentiosta, jonka kartoittamiseen ryhdyttiin rakennushistoriaselvityksen ja analyyttisen väritutkimuksen avulla.

Läpikäyvässä maalauskunnostuksessa haettiin tasapanoista ja kiinnostavaa väritystä, jossa huomioitavaksi tulivat niin 1890-luvun intentio, myöhemmät rakennekerrostumat kuin 2010-luvun uudistukset.

Temppelin sähkö- ja av-tekniikka uusittiin täydellisesti ja tila varustettiin maltillisella koneellisella ilmanvaihdolla.

Salin ja eteistilan väliin sovitettiin kapea vyöhyke, johon sommiteltiin pieni yleisö-WC, av-ohjaamo ja varasto. Salin etunurkkaan toteutettiin uusi porrasyhteys kellarikerroksessa sijaitseviin, varsinaisiin kokoontumisen aputiloihin.

Valtioneuvoston linnan kello

”Helsingin kaupungissa olevan Rakennus-Kommitteen anottua on Ilmajoen mainio seppä Jakob Könni tehnyt Senaatti-huoneeseen rautasen tuntikellon eli uurin, joka näyttää sekä tunnit että minuutit ja lyöpi tunnit ja puoli-tunnit. Tämä uuri seisoo Senaatti-huoneen päällä olevassa kupuriaisessa rakennuksessa ja sillä on kaksi taulua, toinen isolle torille päin ja toinen kartanolle.” (Turun Viikko-Sanomat 4.1.1823)

Ainutlaatuinen Könni 1 -kello kunnostettiin ja konservoitiin 2010. Okulus vastasi kellotaulujen restauroinnin suunnittelusta. Työtä edelsi perehtyminen kellon historiaan niin arkistolähteistä, kuin paikalla tehdyin havainnoin ja mikroskopointitutkimuksin.

Sisäpihan – ’kartanon’ – puolen kellotaulusta paljastui nuorempien rakennuspellitysten peitossa ollut alkuperäinen kaarisorvattu puinen kellotalukehys, joka otettiin esiin ja kunnostettiin.

Bastvikin kartano

Bastvik on Espoon länsilaidalla sijaitseva, 1830-luvulta juontava maatilan päärakennus ja Arkkitehtitoimisto Okuluksen ja arkkitehtiperheen kotipaikka, pieni paratiisi.

Päärakennus oli uudistettu 1920-luvulla ja jäänyt vaille käyttöä 1980-luvulla. Heitteille jääneen rakennuksen perinpohjaiseen kunnostukseen ryhdyttiin 2005 ja rakennuksen käyttötarkoitus muuttui puolittain kokoontumistilaksi ja puolittain käyttönä säilyi asuminen. Rakennuksen interiöörit luotiin uudestaan, lähtökohtana ne materiaaliset pinnat ja rakennusosat, jotka olivat kunnokkaina säilyneet.

Sisätiloista luotiin kiinnostava variaatio erihenkisiä huoneita. Pinnoissa käytettiin mm. pellavaa, pinkopahvia, savirappausta, täys- kalkkirappausta, kipsirappausta, tempera-, liima- ja öljymaalausta sekä freskotekniikkaa.

Vuosina 2008-2018 alakerrassa toimi Café Bastvik, Okulus Oy:n yrittäjävetoinen ja sittemmin suuren suosion saavuttanut kahvila aamiasbrunsseineen.

Bastvikin apurakennuksia

Bastvikin kartanon pihapiiriin kuuluu joukko rakennuksia, jotka palvelevat ja rikastuttavat kartanossa olemista. Arkiselta nimeltään huoltorakennus tarjoaa tilat elintärkeälle verstaalle, jota vailla puurakennusten ja kartanopuutarhan jatkuva ylläpito ei luonnistusi.

Huoltorakennus tarjoaa paikan peseytymiseen, saunomiseen ja kylmäallaspulahdukseen. Talossa sijaitsevat myös järeämmät talotekniset tilat ja varastot.

Poskiaitta vuodelta 1796 on tilan säilyneistä rakennuksista vanhin. Sekin edellytti siinä määrin perinpohjaisen kunnostuksen, että hirsirakennus purettiin ja koottiin uudelleen. Puinen joogahuone-kiipeilysali-kasvihuone on toteutettu vanhan rakennuksen perustuksia hyödyntäen. Paikalla sijaitsi aiemmin pyramidikattoinen kanala.

Villa A.

Rakennusmestari Gustaf Welanderin 1905 suunnittelema asuinrakennus, huvila oli 1970-luvulla kokenut ajankohdalle tyypillisen modernisoinnin ja tilarakenteen hajottamisen.

Ryhdikäs rakennus oli menettänyt luontaisen karaktäärinsä ulkoisesti ja etenkin sisätiloiltaan. Perinpohjaisessa korjauksessa suureen rakennukseen luotiin herkullinen kattaus huoneita, joista jokaisella on oma vahva ja samalla aivan uniikki luonteensa. Kuitenkin niin, että kokonaisuus soi herkullisesti yhteen.

Rakennukseen lisättiin uusi tyyliin sopiva veranta, avokuisti ja muita täydentäviä osia. Hirsitalon rankorakenteinen yläkerta rakennettiin lämpövaipan osalta uudestaan.

Talotekniikka, lämmitys, etc. uusittiin täydellisesti. Uusia kakluuneja teetettiin arkkitehdin suunnitelmien mukaan. Rakennuksen ilmanvaihto säilyi painovoimaisena.

Piharakennus

Rakennusmestari Gustaf Welanderin 1906 suunnittelema piharakennus varastoineen ja herrasväen pesutiloineen peruskorjattiin täydellisesti.

Rakennusta jatkettiin luontevasti alkuperäistä kenttäpaneelijakoa ja kyynärämitoitukseen perustunutta aukotuksen rytmiä eli mittajärjestelmää ja arkkitehtuurin kielioppia noudattaen.

Uudistettu talo sai sisäänsä saunan, pukeutumistilat ja apukeittiön sekä rakennuksen päätteeksi kasvihuoneen. Hattulan kaakelitehdas valmisti saunatupaan vartavasten suunnitellun valko-vihreän kakluunin.

Fabianian julkisivut

Kansalliskirjaston päärakennuksen ja Rotundan jälkeen myös korttelin länsilaidan täyttävä Fabiania-rakennus (1847/1890/1897) päätettiin palauttaa väritykseltään alkuperäisen kaltaiseksi.

U-mallisen rakennuksen ensimmäiseksi yhtenäinseksi pääväriksi osoittautui vaalea punainen. Varhaisin sävy oli säilynyt vain paikoitellen ja sen määrittely jäi epätarkaksi. Värimallien avulla tilaajan kanssa tehtiin muutamassa vaiheessa tarkentuva värin valinta. Sävyistä ja julkisivujen teknisistä korjausratkaisuista tehtiin isohko värimalli sisäpihan puolelle talvikau- den ajaksi.

Yliopiston pitkäjänteisen kiinteistöhoidon ansiosta rakennus on ollut aina kalkkimaalipintainen ja sitä voitiin siis käyttää edelleen. Kalkkimaalin herkkydestä ja oikullisuudesta, erityisesti punaisten pigmenttien kohdalla, saatiin konkreettinen osoitus, kun värimallissa hyväksytty herkkä, lämmin vaaleanpunainen toteutui selvästi suunniteltua voimakkaampana. Kalkkimaalin eloisa ja valovoimainen luonne takaa sävyn kauneuden.

Ateljee

1800-luvulla rakennettu hirsitalo korjattiin ja uudistettiin perinpohjaisesti.

Rakennukselle tehtiin uusi lohkotuista luonnonkiviharkoista tehty kivijalka aiemman savimaalle perustetun sijaan. Runko purettiin, korjattiin, täydennettiin ja koottiin uudelleen.

Ulkoasun levollista rytmiä ja neliöruutuikkunoita kaunistettiin jäntevin ikkunakehyksin ja koristeaihein uusklassismin hengessä. Interiöörit rakennettiin uudestaan käyttämällä perinteisiä rakennusmateriaaleja ja pintakäsittelytapoja: savirappausta ja savimaalausta; käsintehtyjä keraamisia laattoja; pellavakangas- verhoilua sisäkatoissa; puuta öljymaalattuna, öljyvahattuna tai naturel.

Eko-Viikki

Ehdotus tontinluvutuskilpailussa 1999 ja siinä saatu voitto antoi eturivin tonttipaikan Eko-Viikin nuorelle asuinalueelle.

Kolme asuntoa ja suuren toimiston sisältänyt rakennus oli tarkoitettu palvelemaan kasvuvaiheessa ollutta yritystä, mahdollistaen työn tekemisen ilman työmatkasiirtymiä.

Rakennukseen luotiin erilasia vyöhykkeisiä alueita; katettuja ulkotiloja, suojattua kasvihuonetilaa, suuria ikkunoita eteläauringon ja maiseman suuntaan, suljettua julkisivupintaa pohjoisen tuulia vastaan Viikin pelloilla.

Julkisivut verhottiin lehtikuusella, joka jätettiin ikääntymään ja säävaikutuk- sille alttiiksi vailla pintakäsittelyä.

Kuvat rakennuksesta valmistumisen hetkellä ja 15 vuotta myöhemmin kertovat kuinka kauniisti luonto on ottanut rakennuksen syleilyynsä ja kuinka puhuttelevaa on rakennuksen elegantti ikääntyminen.

Villa L.

Pellon reunassa, rantapuiden varjojen suojassa ja niemen kärjessä sijaitsee omakotitalon kokoinen piilopirtti.

Omistajan toiveita kuunnellen rakennettiin hirrestä salvottu, tiloiltaan monipuolinen tilallinen pirunnyrkki, jossa väljän ateljeen vastaparina ovat tiukasti rajatut huonetilat ja sopet. Rakennus istutettiin juurevasti rakennuspaikalle, pientä notkelmaista tasoeroa hyödyntäen.

Rakennukseen toteutettiin maalämpöjärjestelmä, jonka keruuputkisto on asennettu vesistöön sekä painovoimainen ilmanvaihto.

Kuvat rakennuksesta on otettu lähes 20 vuotta rakennuksen valmistumisen jälkeen.

Linnanpuiston muuri

Katajanokan vankilan käytön päätyttyä vankilamuurin rajaama sisäpiha muutettiin julkisesti saavutettavaksi puistoksi.

Vankilarakennuksen käyttö oli muuttunut hotelliksi ja sen yhteydessä muuriin oli puhkaistu niin esteettisesti kuin teknisesti epäsopiva kulkuaukko. Okulus selvitti ensin vankilamuurin historian, geometriset yksityiskohdat ja rakenteellisen kunnon sekä historialliset laastikoostumukset yhteistyössä Tureida Oy:n Thorborg von Konowin kanssa.

Tutkimustiedon jälkeen ryhdyttiin muurin vaurioituneiden osien kunnostukseen sekä uusien kulkuaukkojen rakentamiseen uusien suunnitelmien mukaan, perinteisen muuraustaidon periaatteita noudattaen.

Peruskerroksen hirsipinnat savirapattiin ja savimaalattiin. Puupintojen käsittelyissä suosittiin öljymaaleja. Lautalattioissa käytettiin paikoin koristemaalausta. Salin kattoon pingotettiin pellavakangas. Rakennus liitettiin aurinko- ja maalämpöhybridijärjestelmään ja puulattiat varustettiin vesikiertoisella lämmityksellä lisälämmitystehoa antavien valurautaradiaattorien lisäksi. Rakennukseen teetettiin uusi kakluuni ja hankittiin toinen historiallinen uuni Ruotsista. Ilmanvaihto toteutettiin painovoimaisena.

Siltasaarenkatu 15

Funkistalon porrashuoneiden huoltomaalauksissa olttiin vuosikymmenten aikana etäännytty pois alkuperäisestä värityksestä ja pintakäsittelytavoista.

Kunnostustyössä selvitettiin ensin porrashuoneiden ja neljän porrasaulan alkuperäinen väritys, joka osoittautui sangen viehättäväksi ja harkituksi.

Havaintojen perusteella ryhdyttiin rakentamaan värityksestä yhteen soivaa kokonaisuutta. Porrasaulojen korostevärit maalattiin perinteistä hakkuriöljymaalaustekniikkaa käyttäen huolellisesti kunnostetuille pohjille, kun taas porrashuoneissa lähtökohdan tarjosi olemassa ollut maalipinta ja sen päälle tehty maalaus himmeällä Super-lateksilla. Porrasaulojen patterit kehystettiin mustakromatoiduilla peltireunuksilla.

Puinen viilutettu, värjätty ja kunnostettu hissikori, koivukäsijohteet, pallovalaisimet ja vanhat maalauskunnostetut huoneisto-ovet uusine emaljikyltteineen täydensivät kokonaisuuden ehjäksi.

Sauna ja Lämpökeskus

Tilan N. apurakennus, johon on tehokkaasti pakattu kaksi toimintoa; sauna ja läm- pökeskus. Sauna muodostaa oman rakenteellisen kokonaisuuden, joka on tehty perinteiseen tapaan paikalla 7 tuuman hirrestä veistäen, salvoen ja pinnat piilukirvellä viimeistellen. Saunaa suojaa mustaksi tervattu ponttilautainen ja suojaisan vilvotteluverannan muodostama rakennusosa.

Kantovedellisen saunan vastapainona on pesu- ja pukeutumistilat sisältävä kennotiilimuurattu – ulkoa kalkkirapattu, sisältä savirapattu – rakennus, joka sisältää myös lämpökeskuksen.

Rakennuksen etelään suuntava lape on peitetty aurinkopaneelein ja energia siirretään massavesivaraajaan lämmitys- ja lämminvesikäyttöön. Järjestelmän toisena energialähteenä toimii maalämpöpumppu. Ilmanvaihto on painovoimainen.

Huvila B.

1930-luvun hirsirunkoiseen huvilaan rakennettiin uusi kuisti. Luonnonkauniit järvimaisemat avautuvat kuistilta yllätyksellisenä panoraamaan.

Hämyisten sisätilojen vastaparina valoisa kuisti herätti rakennuksen myös uuteen eloon. Lisäksi rakennettiin laajennus, hirsirunkoinen master bedroom -siipi, joka yhdistettiin päärakennukseen pesutilat ja kulkukäytävän tarjoavalla nivelosalla.

Puutarhurintalo

Kartanotilan rapistunut ja nuhjaantunut apurakennus kaipasi täydellistä virkistystä. Rakennus muutettiin eksklusiivista tilamajoitusta tarjoavaksi yöpymistaloksi.

Puutarhuri-teema toi mukanaan vihreän värityksen ja johtoteemaa noudattaen valittiin niin vihreäksi lasitetut kattotiilet, öljymaalipinnat, paperitapetit kuin keramiikan korostevärit rakennuksen sisätiloissa. Kaksi 1800-luvun kakluunia saivat rakennuk- sesta itselleen uuden kodin.

Vantaan Pyhän Laurin kirkon restauroinnin hankesuunnittelu

Vantaan Pyhän Laurin kirkon ja kellotapulin korjaus- ja muutosöiden hankesuunnitelma. Tilaaja Vantaan seurakuntayhtymä. 2014

Säätytalon restauroinnin hankesuunnittelu

Peruskorjauksen hankesuunnitelma. Senaatti-kiinteistöt 2022.

Kirkkonummen kellotapulin hankesuunnittelu

Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti A.W. Arppen suunnitteleman ja 1823 valmistuneen Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkon kellotapulin laaja-alainen ja poikkitieteellinen rakennehistorian ja vaurioiden kartoitus sekä kunnostuksen hankesuunnitelma. Tilaaja Kirkkonummen seurakuntayhtymä. 2021.

Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkon peruskorjauksen hankesuunnittelu

Hankesuunnitelma työnimellä ”Vuorovaikutuksen kirkko” hankesuunnitelmaselosteineen ja 3D-havainnekuvineen. Kirkkonummen seurakuntayhtymä. 2021.

Kirkkonummen Pappilan peruskorjauksen hankesuunnittelu

Hankesuunnitelma pappilarakennuksen peruskorjauksesta ja käyttötarkoituksen muutoksesta. Kirkkonummen seurakuntayhtymä. 2023.